Utopiat ja visiot oppimismetodeina

Hyvään ympäristöön liittyviä tekijöitä on usein helpompaa käsitellä fantasioiden ja utopioiden avulla ennemmin kuin realististen suunnitteluprosessien tai käytännön toiminnan kautta. Fantasiatehtävien avulla muuttujia ja reunaehtoja on helppo rajata ja pelkistää niin, että projektissa voidaan keskittyä tietyn asian tutkimiseen ja havainnointiin. Arkkitehtuurin eri tekijöitä yksittäin tai rajatusti tutkimalla voidaan paremmin havainnoida niiden vaikutuksia tilaan ja ympäristöön, kuin yrittämällä ottaa huomioon kaikki asiat yhdellä kertaa. Ihmisen havainnointiherkkyyttä, ympäristön viestien koodien lukemista, voidaan kehittää tarkastelemalla ja käsittelemällä niitä. Ympäristötekijöiden keskinäisiä riippuvuuksia pystytään tällöin tarkastelemaan kriittisemmin ja niitä ymmärtäen.

Tilojen, talojen ja maailmojen kuvittelu ja suunnittelu on luontaista jokapäiväistä toimintaa sekä lapsille että aikuisille. Arkkitehtuurikasvatuksen on luontevaa perustua ihmisen itsestään lähtevien toimintamallien tukemiseen; sadut ja tarinat, näytteleminen, lavastukset, toiminnallisuus ja suurimittakaavainen rakentelu kuten majanrakennus ovat lapsille ja nuorille ominaisia tapoja prosessoida havaintoja ja opittuja asioita, oppia uutta ja jäsentää maailmaa.

Kiinnostus, innostus ja tekemisen ilo ovat tärkeintä arkkitehtuurin tutkimisessa. Ympäristö on iloinen asia! Jokaisella on oikeus positiiviseen ympäristösuhteeseen.