Arkkitehtuurin ja ympäristön suunnittelusta

Ympäristön suunnittelua ohjaavat valtava määrä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja sääntöjä. Suunnittelija käyttää työssään tutkittua ja kokemusperäistä tietoa ihmisen sosiaalisesta, psykologisesta ja fyysisestä käyttäytymisestä. Jokainen suunnittelutilanne on erilainen riippuen paikasta, ympäristöstä, ympäröivästä rakennuskannasta, pienilmastosta, käyttötarkoituksesta, lähestymissuunnista, toivotusta ilmeestä ja liittymisestä ympäristöön, puhumattakaan tilaajan, rakentajan, käyttäjän ja suunnittelijan mielipiteitä sekä budjetista, valituista materiaaleista sekä ekologisista haasteista. Arkkitehtuurin ja ympäristön suunnitteluun vaikuttaa erittäin suuri joukko muuttujia.

Ympäristökokemus on aina hyvin henkilökohtainen. Se on enemmän kuin osiensa summa, sillä siihen vaikuttaa ihmisen koko historia sekä aikaisemmat elämykset, vaikkapa matkustelu eri maissa. Kokemus riippuu myös henkilön havainnointiherkkyydestä ja kyvystä käsitellä aistein vastaanottamaa tietotulvaa ympäristöstä. Ympäristön kokeminen syvenee ja muuttuu tiedon lisääntyessä.

”Aikuiset, älkää hävittäkö kykyänne ihmetellä asioita” (Reggio Emilian kasvatusperiaatteiden kehittäjä Loris Malaguzzi)